Minuus hukassa. Kuka minä olen? Peilistä kun katsoo näkee vain väsyneen äidin.
Haluaisin myös nähdä kauniin vaimon, energisen, raikkaan naisen. Oma silmä ei sitä enään näe. Miten sitä saisikaan sen nuoren urheilullisen teinin itseluottamuksen takaisin.
Missäköhän on se spontaani heittäytyjä tyyppi, siitä ei löydy enään kuin pieniä välähdyksiä.
Onkohan sitä käpertynyt liian pitkään lastenkautta elämiseen ja ajatukseen, että kyllä minä pärjään, enhän minä apua tarvii, kaikkihan on hyvin.
Oma minuus unohtunut ja jäänyt taka-alalle.
Kaikkihan me oikeasti tarvitaan ystäviä ja elämän kanssa kulkioita.
Minuuden eteen täytyy tehdä töitä ja kohdata todellisuus.
Tämä teksti on osaksi minun minuus prosessia ja tämän kirjoittaminen helpottaa.
En tiedä julkaisenko tätä, tämä niin henkilökohtainen ja yksityinen, mutta toisaalta ihmisenä olen avoin.
Mitä se haittaa, että muutkin saa jakaa tuntemuksiani. Luulen, että moni kamppailee samojen asioiden äärellä.
Minuus on jotain tärkeää ja kallisarvoista, jota täytyy hoitaa ja vaalia.
Vihkon ja kynän kautta olen löytänyt kanavan purkautua. Minä entinen lukihäiriöinen, kirjoitan tämmöistä tekstiä. Olen itsekkin vaikuttunut ja ihmeissäni.
Ehkä näistä teksteistä löytyy iloa muillekkin, ainakin toivon niin.
Tämä blogi antaa minulle iloa nähdä omat tuotokseni valmiina ja näköjään myös iloa purkaa arjen paineita. Selvästi jokin lukko auennut sisältäni.
Rentouttavaa viikonloppua kaikille :)
Ihania ajatuksia <3 Minuus ja minäkuvan löytäminen vaatii uskomattoman paljon paneutumista, ajatustyötä ja myös voimavaroja. Pitää uskaltaa katsoa maailmaa avoimin silmin ja kohdata omat heikkoudet, tällaisen teksin julkaisemin on yksi sitä ajatustyötä, josta itsekin ammennan voimaa ja uskallusta kohdata niitä omia heikkouksia.
VastaaPoistaKun on uskaltanut ottaa asian puheeksi, se on jo suuri askel eteenpäin <3
Itsekin olen elänyt liian kauan vain lapsilleni, jätin oman itseni täysin unholaan ja unohdin oman hyvinvointini. Kun huomasin, että voin elää lapsilleni, vaikka panostan ja annan aikaa myös itselleni pääsin ja löysin takaisin sen oman elämisen iloon.
Anna aikaa siis myös itsellesi, vietä iltapäivä ystävien kanssa kahvitellen, jutellen ja vaikka joululahja valmisteluja miettien. Yritä löytää aikaa myös yksinolemiseen, näin pystyt paremmin ajattelemaan niitä omia tuntemuksia <3
Iloa viikonloppuusi <3
Kiitos ihanista sanoistasi <3
PoistaNäin jostakin kuvan suklaasta, johon oli laitettu vaahtokarkkia ja pistaasipähkinöitä. Siinä oli linkki sanatorion blogiin. Aloin katsella sitä ja huomasin sivussa näkyvän kuvan, että eikö siinä olekin kummityttöni<3! Katselin blogejasi ja ajattelin, että olet tosi taitava sisustamaan, kirjoittamaan ja kuvaamaan<3! Voin suositella tätä muillekin! Olisi kiva joskus nähdä ja jutella...
VastaaPoistaKyllä vain olen kummityttösi :) Ompa hauska sattuma että löysit tänne.. Luovuus on ihana harrastus joka antaa paljon täällä arjen keskellä :) Täytyypä ottaa joskus asiaksi näkyillä kummitätiä <3
Poista